Jukka Immosen ilme enteilee hittiä. Finnvox 2002.
- Kevään 2001 hulppeimpia kokemuksia tarjosi konsertit Vantaan Viihdeorkesterin jousien kanssa. Orkesteria johti Markku Johansson. Eipähän ole tällä polulla iskenyt vielä niin verta seisauttavaa kokemusta, kuin tulkita Ei toiset opi koskaan jousiorkesterin säestyksellä...
- Lokakuussa 2001 lähdin Singaporeen. Kolmen viikon onnistunut lauluntekorupeama tuotti 11 valmista sävelmää. Jossain mutkassa sain tiedon Sodassa ja Rakkaudessa -levyn kultalevymyynnistä (15 000).
- Keväällä 2002 treenattiin, viilattiin ja sovitettiin uusia biisejä, kunnes marssittiin toukokuussa Finnvoxiin. Meille vai teille alkoi hahmottua. Tuotantoapua tarjosi Jukka Immonen, miehemme 2000-luvulta. Vielä on kesää jäljellä -aihio kun kaipasi päivitettyä näkemystä, ehdotti Warnerin Pete Eklund kääntymistä Immosen puoleen. Jukan näkemys ja osaaminen löi viimeisen niitin pomminvarmaan kesähittiin. Kiitokset Petelle. Warnerilla mies toimi oivallisena kummisetänä, ideapankkina ja säätäjänä monissa käänteissä.
- Kesäkuussa julkaistiin single Vielä on kesää jäljellä. Jo ensimmäiset raakaluonnokset nostattivat odotuksia kesäsinkun menestyksestä. Singlen ilmestyttyä biisi pysytteli pitkään Radio Suomen, Radio Novan ja KissFM:n soitto- ja toivelistojen ykkösenä. Yleisö otti rallin laakista omakseen, mutta moni antimusiikkiin tutkahtanut kesätoimittaja sai luvan ottaa hyllystä toimituksen isoimman norsupyssyn käydäkseen yhtyeen kimppuun. Alalla vallitseva miesrock-trendi alkoi jo nostaa takkuista päätään. Pessimismi, laskelmoitu murjotus ja epämelodiat nousivat ns. asiantuntijayhteisön yhteisellä rummutuksella muotiin.
- Meille vai teille julkaistiin elokuussa 2002. Ensimmäisen viikon myynti lähenteli kymppitonnia. Lukemat ja esikoissinkun luukutus tiesi työntäyteistä syksyä.
