- Pyrkimyksenä oli matkaansaattaa live-tilanteessa toimivia, melodisia menobiisejä. Lennon/McCartney -tuotanto toimi ylimpänä ohjeena matkalla tarttuviin kertosäkeisiin. Tekstien sisältö sai vapaasti sivuta tyttöjä, poikia ja tykkäämistä. Erinäisten pop-onnistumisten lisäksi tuotantoon alkoi jo kertyä tuskastuttavia, pateettisia slovareita, joita tätä nykyä kuunnellessa ei tiedä mihin päänsä kääntäisi itseään hävetessään.

- Kevääseen 1985 mennessä olin pykännyt iskusävelmät seuraavaan koitokseen Lauantai-ilta. Mukana laulelmantapaisia, Helismaan hengessä matkaansaatettuja tarinoita, sekä kieli poskessa rustattu iskelmäpastissi Älä jätä minua. Hyvällä bändillä ja Riku Mattilan erinomaisella tuotannolla rakennettiin lähes 50 000 kappaletta myynyt menestystuote.

- Lauantai-ilta loi ne raamit, jossa orkesterimme edelleen liikkuu; Romantiikkaa, poppia, huumoria - siinähän sitä. Olimme tosin ristineet levyn nimeksi "Punatukkaiselle tytölleni". Jonkinlaisena tyylikeinona ajattelimme vielä jättää huhtikuussa ilmestyneen singlemme b-puolen LP:llä julkaisematta. Tiedä sitten, miten tarina eteni, mutta yhtyeen ajatuksia ei tuotantoporras välittänyt tiedustella, kun kohta meillä oli käsissämme Lauantai-ilta, jonka B-puolen kolmosbiisi oli vakaasti heivattu Yhden illan ystävyys. Sitä ällistystä. Ikävä temppu, jota itkin myöhemmin koko matkan pankkiin. Edessä oli vielä rutkasti tuottajapaavojen omapäistä piittaamattomuutta.