- Mun poikavuosien harrastaminen, tuossa toisella kymmenellä, tarkoitti vaatimattomasti ennakkoluulotonta suhailemista kaikilla taiteen osa-alueilla. Leikittiin, kuten lasten pitääkin. Hyvän kaverini Kallion Jaskan kanssa soiteltiin kitaroita ja ääniteltiin avokelanauhurille hillittömiä improvisaatioita, runoiltiin päättömyyksiä, kyhäiltiin milloin mitäkin. Sitä kautta aloittelin varovaisia biisiyritelmiäni. Kovin olin innoissani ensimmäisestä oikeasta tekstistäni, noin 14-vuotiaana ja tohkeissani pyöräilin Porin keskustaan Jaskalle tekstiä näyttääkseni. Ikävä vaan, että paperi, jolle olin laulutekstini tuhertanut katosi matkalla. Sinne meni varhainen taiteellinen papana, kai suoraan Kokemäenjokeen.

- Pääinstrumenttini oli rummut, musiikkiopistoon pääsin syksyllä 1978. Kitaran rämpyttely alkoi viedä vasta kun laulunrakentelu alkoi, joskus 1980-luvulla.

- Pitkään paukuttelin äidin antamia Fairykanistereita käsityötunnilla näpistetyillä pyörökepeillä. Settiin kuului myös Sultan-merkkinen rämisevä symbaali, jota läiskin kolistelun ohessa. Ensimmäiseen keikkaan mennessä olin sentään tienannut itselleni Olympic-merkkiset rummut. Hi-hat kalusto ei valitettavasti kuulunut kauppaan, joten ne piti lainata. Rummut maksoivat 800 markkaa - noin 130 euroa. Vanhempani kustansi puolet, oman osuuteni ansaitsin kauppaamalla näpertämiäni narutöitä. Porin päivänä 1977 seisoimme äitini kanssa sadetakit niskassa Porin torilla myymässä ohuesta köydestä väsäämiäni pannulappuja, lasinalusia ja seinäkoristeita. Asian haluaminen mitattiin heti alkuunsa.